Smoke on the water, diddidii diddididiii...

Viime viikonloppu meni Jukolan viestissä viilettäessä. Miten suunnistus voikin olla niin HIENO LAJI??!!
Täällä yksi, joka on aivan ekstaasissa.
Mutta nyt en eksy aiheesta enempää. Tämä postaus toimikoot ruokahalun herättäjänä ja juhannus-kuumeen nostattajana.

Toissa viikonloppuna saaressa nimittäin Ahti soi jälleen antejaan!

Ahvenfilerointini kehittyy ja nopeutuu koko ajan, ja ehkä pian kehtaan esitellä tuotoksiani myös täällä blogissa. :)

Sitä odotellessa jaan yhden kalanvalmistussuosikkini, lahnan savustamisen.

Voi sitä riemua, kun veneen laidalta kurkkiessa näkee vaalean hahmon lähestyvän pintaa. ”Oi se on iso!”

Sanat jäävät usein huulille, kun hengittelee jännittyneenä. Ja kun verkko hilautuu lähemmäksi: ”Oi se on pyöreähkö, se on lahna!”

Miten voi olla, että yhä vieläkin jaksan innostua yhtä lailla joka kerta, kun lahnaa pukkaa? Niitä yleensä nousee joka aamu yksi tai useampi muiden kalojen ohella. Silti! Ne ovat vaan niin hyviä! :D

Etenkin savustettuna. Ja tässä lahna Outin tapaan.

Leikkaa lahnalta masu auki ja irrota pää. Pese masu huolellisesti merivedessä. Jos jaksat ja muistat, nakkaa vatsaan hieman suolaa.

Levitä savustuspöntön pohjalle noin 2 dl leppähaketta ja pari sokeripalaa. Sokeripalojen ansiosta kala saa kauniin oranssinkuparisen värin.

Laita lahna ritilälle hakkeiden päälle ja sulje laatikko.

Tee pikkuinen nuotio ja iske laatikko tulelle. Lahnan koosta riippuen, ylläpidä tulta 15 – 25 minuuttia. Lahna on valmis, kun väri on oranssi ja evät lähtevät helposti irti.

Jotkut sanovat, että kala säilyy mehukkaampana, jos päätä ei irrota, mutta itse en kyllä huomaa eroa. Käytän molempia taktiikoita tasapuolisesti.

Kun kala on kypsä, nosta laatikko tulelta ja pelasta kala tarjoiluastialle.

Savustuslaatikkoon mahtuu toki paljon enemmänkin kalaa kerralla. Ritilöitä on yleensä kahdessa kerroksessa ja ne voi kyllä latoa melko täyteen.

Savulahna on parasta mielestäni ”suoraan pöntöstä”. :) Eli kuumana ja mehukkaana.

Tein tällä kertaa kalaa raikastamaan pienen seoksen, johon tuli viinisuolaheinää, ruohosipulia ja sitruunamehua. Toimi todella hyvin. Lorautin sitruunamehua myös hieman suoraan kalan päälle. Sitruunan raikas hapokkuus leikkasi ihanasti savuisen tunkkaista kalaa. 

Kalan kanssa söimme kesäkurpitsa – herkkusieni – sipuli - perunapaistosta. (Eli mökkireissun viimeiset kasvikset paloiksi ja pannulle)

Ja vielä ihanan pirteä ja hedelmäinen valkoviini seuraksi. 

Ai että!!

Lauantaina mystinen sumu uhkasi ahmaista saaren. Näytti siltä, kuin olisin seissyt vieraassa rannassa, kun lähisaaret ja luodot eivät näkyneet lainkaan!

Tervetuloa juhannusvieraat! :)